keko

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

keko (1-D)

  1. kartionmuotoinen kasa irtonaista ainetta
  2. (erit.) eräiden muurahaisten rakentama pesä
  3. (ohjelmointi) dynaamiseen muistinvaraukseen käytettävä vapaa muistialue
  4. (ohjelmointi) tietorakenne, jolle on ominaista, että sen suurin (tai pienin) alkio on aina helposti saatavilla

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkeko/, [ˈk̟e̞ko̞]
  • tavutus: ke‧ko

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi keko keot
genetiivi keon kekojen
partitiivi kekoa kekoja
akkusatiivi keko;
keon
keot
sisäpaikallissijat
inessiivi keossa keoissa
elatiivi keosta keoista
illatiivi kekoon kekoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi keolla keoilla
ablatiivi keolta keoilta
allatiivi keolle keoille
muut sijamuodot
essiivi kekona kekoina
translatiivi keoksi keoiksi
abessiivi keotta keoitta
instruktiivi keoin
komitatiivi kekoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo keo-
vahva vartalo keko-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

heinäkeko, kekokatto, kekomuurahainen, kekopesä, muurahaiskeko, unikeko

Idiomit[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • keko Kielitoimiston sanakirjassa