keko

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

keko (1-D) (monikko keot)

  1. kartionmuotoinen kasa irtonaista ainetta
  2. (erit.) eräiden muurahaisten rakentama pesä
  3. (tietotekniikka) dynaamiseen muistinvaraukseen käytettävä vapaa muistialue
  4. (tietotekniikka) tietorakenne, jolle on ominaista, että sen suurin (tai pienin) alkio on aina helposti saatavilla

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈk̟e̞ko̞]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi keko keot
genetiivi keon kekojen
(kekoin)
partitiivi kekoa kekoja
akkusatiivi keko; keon keot
Sisäpaikallissijat
inessiivi keossa keoissa
elatiivi keosta keoista
illatiivi kekoon kekoihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi keolla keoilla
ablatiivi keolta keoilta
allatiivi keolle keoille
Muut
essiivi kekona kekoina
translatiivi keoksi keoiksi
abessiivi keotta keoitta
instruktiivi keoin
komitatiivi kekoine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]


Idiomit[muokkaa]

  • kantaa kortensa kekoon – osallistua omalla panoksellaan johonkin