keko

Suomi

Substantiivi

keko (1-D) (monikko keot)

1. kartionmuotoinen kasa irtonaista ainetta
2. (erit.) eräiden muurahaisten rakentama pesä
3. (ohjelmointi) dynaamiseen muistinvaraukseen käytettävä vapaa muistialue
4. (ohjelmointi) tietorakenne, jolle on ominaista, että sen suurin (tai pienin) alkio on aina helposti saatavilla

Idiomit

• kantaa kortensa kekoon – osallistua omalla panoksellaan johonkin