kekkaava
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kekkaava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kekata
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kekkaava | kekkaavat |
| genetiivi | kekkaavan | kekkaavien (kekkaavain) |
| partitiivi | kekkaavaa | kekkaavia |
| akkusatiivi | kekkaava; kekkaavan | kekkaavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kekkaavassa | kekkaavissa |
| elatiivi | kekkaavasta | kekkaavista |
| illatiivi | kekkaavaan | kekkaaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kekkaavalla | kekkaavilla |
| ablatiivi | kekkaavalta | kekkaavilta |
| allatiivi | kekkaavalle | kekkaaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kekkaavana | kekkaavina |
| translatiivi | kekkaavaksi | kekkaaviksi |
| abessiivi | kekkaavatta | kekkaavitta |
| instruktiivi | – | kekkaavin |
| komitatiivi | – | kekkaavine |