kaukaisuus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kaukaisuus (40)
- etäällä oleva paikka tai olotila
- Kaukaisuudessa siintävät vuoret.
- Juuri työuransa alkaneella eläkkeelle siirtyminen odottaa jossain kaukaisuudessa.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkɑu̯kɑi̯suːs/
- tavutus: kau‧kai‧suus
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kaukaisuus | kaukaisuudet |
| genetiivi | kaukaisuuden | kaukaisuuksien |
| partitiivi | kaukaisuutta | kaukaisuuksia |
| akkusatiivi | kaukaisuus; kaukaisuuden |
kaukaisuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kaukaisuudessa | kaukaisuuksissa |
| elatiivi | kaukaisuudesta | kaukaisuuksista |
| illatiivi | kaukaisuuteen | kaukaisuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kaukaisuudella | kaukaisuuksilla |
| ablatiivi | kaukaisuudelta | kaukaisuuksilta |
| allatiivi | kaukaisuudelle | kaukaisuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kaukaisuutena | kaukaisuuksina |
| translatiivi | kaukaisuudeksi | kaukaisuuksiksi |
| abessiivi | kaukaisuudetta | kaukaisuuksitta |
| instruktiivi | – | kaukaisuuksin |
| komitatiivi | – | kaukaisuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kaukaisuude- | |
| vahva vartalo | kaukaisuute- | |
| konsonantti- vartalo |
kaukaisuut- | |
Etymologia[muokkaa]
sanan kaukainen vartalosta kaukais- ja suffiksista -uus
Käännökset[muokkaa]
1. etäällä oleva paikka tai olotila
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kaukaisuus Kielitoimiston sanakirjassa