kaukana

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Adverbi[muokkaa]

kaukana (komparatiivi kauempana, superlatiivi kauimpana)

  1. pitkän matkan päässä, etäällä
    Se on liian kaukana, että sinne kannattaisi kävellä.
    Koti ei ole enää kaukana.
  2. pitkän ajan päässä
    Se aika on jo kaukana takanapäin.
    En usko, että on kesä kaukana, vaik' on vielä pakkasta.
  3. jossa ei ole lainkaan jonkin ominaisuuksia
    Footbag on kaukana välineurheilusta.
    Tästä on leikki kaukana. (tämä on erittäin vakavaa)

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkɑu̯kɑnɑ/
  • tavutus: kau‧ka‧na

Huomautukset[muokkaa]

  • Sanaa käytetään osana seuraavaa tulo-, olo- ja erosijasarjaa:
→○ kauaksi, kauas
kaukana
○→ kaukaa

Etymologia[muokkaa]

Lokatiivi sanasta kauka-: kauka- + -na.

Kantasanan alkuperäinen merkitys on ollut ’pitkä’ (vrt. esim. Kunka pitkällä teistä hän asuu?). Vrt. myös ersän ja mokšan ’pitkää’ merkitseviin sanoihin kuvaka ja k ̑əvaka.[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Vastakohdat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kaukana Kielitoimiston sanakirjassa

Lähteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Luennot suomen kielen partikkeleista. Toimittaneet Yrjo Lauranto ja Tapani Lehtinen. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1999. ISBN 951-45-88908.