kaukana
Suomi[muokkaa]
Adverbi[muokkaa]
kaukana (komparatiivi kauempana, superlatiivi kauimpana)
- pitkän matkan päässä, etäällä
- Se on liian kaukana, että sinne kannattaisi kävellä.
- Koti ei ole enää kaukana.
- pitkän ajan päässä
- Se aika on jo kaukana takanapäin.
- En usko, että on kesä kaukana, vaik' on vielä pakkasta.
- jossa ei ole lainkaan jonkin ominaisuuksia
- Footbag on kaukana välineurheilusta.
- Tästä on leikki kaukana. (tämä on erittäin vakavaa)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkɑu̯kɑnɑ/
- tavutus: kau‧ka‧na
Huomautukset[muokkaa]
- Sanaa käytetään osana seuraavaa tulo-, olo- ja erosijasarjaa:
→○ | kauaksi, kauas |
---|---|
○ | kaukana |
○→ | kaukaa |
Etymologia[muokkaa]
Lokatiivi sanasta kauka-: kauka- + -na.
Kantasanan alkuperäinen merkitys on ollut ’pitkä’ (vrt. esim. Kunka pitkällä teistä hän asuu?). Vrt. myös ersän ja mokšan ’pitkää’ merkitseviin sanoihin kuvaka ja k ̑əvaka.[1]
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Vastakohdat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kaukana Kielitoimiston sanakirjassa
Lähteet[muokkaa]
- ↑ Hakulinen, Lauri: Luennot suomen kielen partikkeleista. Toimittaneet Yrjo Lauranto ja Tapani Lehtinen. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1999. ISBN 951-45-88908.