karaistuminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
karaistuminen (38)
- teonnimi verbistä karaistua
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | karaistuminen | karaistumiset |
| genetiivi | karaistumisen | karaistumisten karaistumisien |
| partitiivi | karaistumista | karaistumisia |
| akkusatiivi | karaistuminen; karaistumisen |
karaistumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | karaistumisessa | karaistumisissa |
| elatiivi | karaistumisesta | karaistumisista |
| illatiivi | karaistumiseen | karaistumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | karaistumisella | karaistumisilla |
| ablatiivi | karaistumiselta | karaistumisilta |
| allatiivi | karaistumiselle | karaistumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | karaistumisena (karaistumisna) |
karaistumisina |
| translatiivi | karaistumiseksi | karaistumisiksi |
| abessiivi | karaistumisetta | karaistumisitta |
| instruktiivi | – | karaistumisin |
| komitatiivi | – | karaistumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | karaistumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
karaistumis- | |