karaistua
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
karaistua (52) (taivutus[luo])
- tottua sellaiseen, mikä edellyttää fyysistä tai psyykkistä lujuutta tai kestävyyttä
- (harvinainen) tulla karkaistuksi
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkɑrɑi̯sˌt̪uɑˣ/
- tavutus: ka‧rais‧tu‧a
Etymologia[muokkaa]
- verbistä karaista
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- karaistua Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi[muokkaa]
karaistua
- (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta karaistu