karaistu
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
karaistu
- (taivutusmuoto) passiivin partisiipin perfekti verbistä karaista
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | karaistu | karaisttut |
| genetiivi | karaisttun | karaistujen |
| partitiivi | karaistua | karaistuja |
| akkusatiivi | karaistu; karaisttun |
karaisttut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | karaisttussa | karaisttuissa |
| elatiivi | karaisttusta | karaisttuista |
| illatiivi | karaistuun | karaistuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | karaisttulla | karaisttuilla |
| ablatiivi | karaisttulta | karaisttuilta |
| allatiivi | karaisttulle | karaisttuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | karaistuna | karaistuina |
| translatiivi | karaisttuksi | karaisttuiksi |
| abessiivi | karaisttutta | karaisttuitta |
| instruktiivi | – | karaisttuin |
| komitatiivi | – | karaistuine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | {{{vart.vok}}} | |
| heikko vartalo | {{{vart.heik}}} | |
| vahva vartalo | {{{vart.vah}}} | |
| konsonantti- vartalo |
{{{vart.kons}}} | |
Verbi[muokkaa]
karaistu