kanki
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- puinen tai metallinen tanko varsinkin vipuna tai vivun tapaan käytettynä
- pitkänomainen tanko, harkko tai pötkö
- Tinaa myydään kankina.
- Saippuakangesta saadaan monta palaa.
- (kuvaannollisesti) notkeudeltaan jäykkä henkilö
- Poliitikko oli kanki tanssiessaan.
- (alatyyliä) jäykistynyt penis
- olla kanki kovana
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkɑŋki/, [ˈkɑ̝ŋk̟i]
- tavutus: kan‧ki
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kanki | kanget |
| genetiivi | kangen | kankien (kankein) |
| partitiivi | kankea | kankia |
| akkusatiivi | kanki; kangen |
kanget |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kangessa | kangissa |
| elatiivi | kangesta | kangista |
| illatiivi | kankeen | kankiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kangella | kangilla |
| ablatiivi | kangelta | kangilta |
| allatiivi | kangelle | kangille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kankena | kankina |
| translatiivi | kangeksi | kangiksi |
| abessiivi | kangetta | kangitta |
| instruktiivi | – | kangin |
| komitatiivi | – | kankine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kange- | |
| vahva vartalo | kanke- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
- [4]: makkarakangesta, yksittäinen makkara on kanki
Käännökset[muokkaa]
1. metallinen tanko
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
kanki-istutus, kankipalmikko, kankirauta, kankirikki, kankisaippua, kankiteräs, kankivasara, kiertokanki, puukanki, rautakanki, saippuakanki, vääntökanki
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kanki Kielitoimiston sanakirjassa