kankea

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

kankea (15) (komparatiivi kankeampi, superlatiivi kankein) (taivutus[luo])

  1. jäykkä, taipumaton, vaikea liikuttaa
    kankeat jäsenet
    kankea kieli

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkɑŋkeɑ/
  • tavutus: kan‧ke‧a

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

kylmänkankea

Vastakohta[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kankea Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi[muokkaa]

kankea

  1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivi sanasta kanki

Verbi[muokkaa]

kankea

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä kangeta
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä kangeta
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä kangeta