kalvin

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kalvin (33)

  1. verkkoa kudottaessa käytettävä viivoitinmainen liukaspintainen lasta
    Kalvimella määrätään verkon silmäkoko.
  2. (metallityö) työstössä käytettävä kalvain
  3. (tekstiilityö) vidin

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkɑlʋin/
  • tavutus: kal‧vin

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kalvin kalvimet
genetiivi kalvimen kalvimien
kalvinten
partitiivi kalvinta kalvimia
akkusatiivi kalvin;
kalvimen
kalvimet
sisäpaikallissijat
inessiivi kalvimessa kalvimissa
elatiivi kalvimesta kalvimista
illatiivi kalvimeen kalvimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kalvimella kalvimilla
ablatiivi kalvimelta kalvimilta
allatiivi kalvimelle kalvimille
muut sijamuodot
essiivi kalvimena
(kalvinna)
kalvimina
translatiivi kalvimeksi kalvimiksi
abessiivi kalvimetta kalvimitta
instruktiivi kalvimin
komitatiivi kalvimine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kalvime-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kalvin-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä kalvaa (kalv- + -in)

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

kalvinpora

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kalvin Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi[muokkaa]

kalvin

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin yksikön 1. persoonan murteellinen imperfekti verbistä kalvaa