työstö

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

työstö (1)[1]

  1. kiinteään kappaleeseen kohdistuvat työmentelmät, joilla kappaleelle saadaan määrämitat ja -muoto

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪yø̯st̪ø/
  • tavutus: työs‧tö

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi työstö työstöt
genetiivi työstön työstöjen
partitiivi työstöä työstöjä
akkusatiivi työstö;
työstön
työstöt
sisäpaikallissijat
inessiivi työstössä työstöissä
elatiivi työstöstä työstöistä
illatiivi työstöön työstöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi työstöllä työstöillä
ablatiivi työstöltä työstöiltä
allatiivi työstölle työstöille
muut sijamuodot
essiivi työstönä työstöinä
translatiivi työstöksi työstöiksi
abessiivi työstöttä työstöittä
instruktiivi työstöin
komitatiivi työstöine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo työstö-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

karkeistyöstö, kipinätyöstö, kuumatyöstö, kylmätyöstö, metallintyöstö, metallintyöstökone, puuntyöstö, työstökarkeneminen, työstökone, työstömenetelmä, työstöpinta

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1