kallistunut
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
kallistunut
- kallellaan, kallistuneena oleva
- Kurvissa tien täytyy olla kallistuneena, jotta siitä voi mennä vauhdilla.
Käännökset[muokkaa]
1. kallistuneena oleva
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
Käännökset[muokkaa]
1. hinnaltaan kallistunut
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kallistunut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä kallistua
Taivutus
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kallistunut | kallistuneet |
genetiivi | kallistuneen | kallistuneiden kallistuneitten |
partitiivi | kallistunutta | kallistuneita |
akkusatiivi | kallistunut; kallistuneen | kallistuneet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kallistuneessa | kallistuneissa |
elatiivi | kallistuneesta | kallistuneista |
illatiivi | kallistuneeseen | kallistuneisiin kallistuneihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kallistuneella | kallistuneilla |
ablatiivi | kallistuneelta | kallistuneilta |
allatiivi | kallistuneelle | kallistuneille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kallistuneena | kallistuneina |
translatiivi | kallistuneeksi | kallistuneiksi |
abessiivi | kallistuneetta | kallistuneitta |
instruktiivi | – | kallistunein |
komitatiivi | – | kallistuneine |