kakkaava
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kakkaava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kakata
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kakkaava | kakkaavat |
| genetiivi | kakkaavan | kakkaavien (kakkaavain) |
| partitiivi | kakkaavaa | kakkaavia |
| akkusatiivi | kakkaava; kakkaavan | kakkaavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kakkaavassa | kakkaavissa |
| elatiivi | kakkaavasta | kakkaavista |
| illatiivi | kakkaavaan | kakkaaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kakkaavalla | kakkaavilla |
| ablatiivi | kakkaavalta | kakkaavilta |
| allatiivi | kakkaavalle | kakkaaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kakkaavana | kakkaavina |
| translatiivi | kakkaavaksi | kakkaaviksi |
| abessiivi | kakkaavatta | kakkaavitta |
| instruktiivi | – | kakkaavin |
| komitatiivi | – | kakkaavine |