kakata

Suomi

Verbi

kakata (73-A) (taivutus[luo])

1. (arkikieltä) ulostaa

   Pienet lapset voivat vahingossa kakata housuun.

   Kenenkään matkaa ei haittaa ollenkaan, että kakkasimme juuri housuun. (ylioppilaslehti)

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑkɑt̪ɑˣ/
• tavutus: ka‧ka‧ta

Etymologia

sanan kakka vartalosta kaka- ja suffiksista -ta

Käännökset

Numero puuttuu. (ark.) ulostaa

englanti: poo espanja: cagar italia: cacare, cagare, fare la cacca latina: cacare

ruotsi: bajsa saksa: kacken venäjä: какать

Aiheesta muualla

• kakata Kielitoimiston sanakirjassa