kakata

Suomi

Verbi

kakata (73-A) (taivutus)

1. (arkikieltä) ulostaa

   Pienet lapset voivat vahingossa kakata housuun.

   Kenenkään matkaa ei haittaa ollenkaan, että kakkasimme juuri housuun. (ylioppilaslehti)

Etymologia

sanan kakka heikosta vartalosta kaka- ja takaliitteestä -ta

Käännökset

(ark.) ulostaa

englanti: poo espanja: cagar italia: cacare, cagare, fare la cacca latina: cacare

ruotsi: bajsa saksa: kacken venäjä: какать