kakkaaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kakkaaminen (38)
- teonnimi verbistä kakata
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kakkaaminen | kakkaamiset |
| genetiivi | kakkaamisen | kakkaamisten kakkaamisien |
| partitiivi | kakkaamista | kakkaamisia |
| akkusatiivi | kakkaaminen; kakkaamisen |
kakkaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kakkaamisessa | kakkaamisissa |
| elatiivi | kakkaamisesta | kakkaamisista |
| illatiivi | kakkaamiseen | kakkaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kakkaamisella | kakkaamisilla |
| ablatiivi | kakkaamiselta | kakkaamisilta |
| allatiivi | kakkaamiselle | kakkaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kakkaamisena (kakkaamisna) |
kakkaamisina |
| translatiivi | kakkaamiseksi | kakkaamisiksi |
| abessiivi | kakkaamisetta | kakkaamisitta |
| instruktiivi | – | kakkaamisin |
| komitatiivi | – | kakkaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kakkaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kakkaamis- | |