kaiku
Wikisanakirja
Sisällysluettelo |
Suomi [muokkaa]
Substantiivi [muokkaa]
- (akustiikka, fysiikka) äänen tai sähkömagneettisen säteilyn heijastuminen
- (arkikieli) kaikuluotain
Taivutus [muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| nominatiivi | kaiku | kaiut |
| genetiivi | kaiun | kaikujen (kaikuin) |
| partitiivi | kaikua | kaikuja |
| akkusatiivi | kaiku; kaiun | kaiut |
| Sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kaiussa | kaiuissa |
| elatiivi | kaiusta | kaiuista |
| illatiivi | kaikuun | kaikuihin |
| Ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kaiulla | kaiuilla |
| ablatiivi | kaiulta | kaiuilta |
| allatiivi | kaiulle | kaiuille |
| Muut | ||
| essiivi | kaikuna | kaikuina |
| translatiivi | kaiuksi | kaiuiksi |
| abessiivi | kaiutta | kaiuitta |
| instruktiivi | – | kaiuin |
| komitatiivi | – | kaikuine- + omistusliite |
Käännökset [muokkaa]
1. fysiikka
2. kaikuluotain
|
