kaartaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kaartaminen (38)
- teonnimi verbistä kaartaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kaartaminen | kaartamiset |
| genetiivi | kaartamisen | kaartamisten kaartamisien |
| partitiivi | kaartamista | kaartamisia |
| akkusatiivi | kaartaminen; kaartamisen |
kaartamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kaartamisessa | kaartamisissa |
| elatiivi | kaartamisesta | kaartamisista |
| illatiivi | kaartamiseen | kaartamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kaartamisella | kaartamisilla |
| ablatiivi | kaartamiselta | kaartamisilta |
| allatiivi | kaartamiselle | kaartamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kaartamisena (kaartamisna) |
kaartamisina |
| translatiivi | kaartamiseksi | kaartamisiksi |
| abessiivi | kaartamisetta | kaartamisitta |
| instruktiivi | – | kaartamisin |
| komitatiivi | – | kaartamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kaartamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kaartamis- | |