jaollisuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

jaollisuus (40)

  1. kahden kokonaisluvun a ja b välillä vallitsevaa suhdetta kuvaava käsite, joka voidaan määrittää lausekkeesta a=bc, jossa myös c on kokonaisluku, riippuvuutena b | a (a on jaollinen b:llä)

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈjɑolˌlisuːs/
  • tavutus: ja‧ol‧li‧suus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi jaollisuus jaollisuudet
genetiivi jaollisuuden jaollisuuksien
partitiivi jaollisuutta jaollisuuksia
akkusatiivi jaollisuus;
jaollisuuden
jaollisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi jaollisuudessa jaollisuuksissa
elatiivi jaollisuudesta jaollisuuksista
illatiivi jaollisuuteen jaollisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi jaollisuudella jaollisuuksilla
ablatiivi jaollisuudelta jaollisuuksilta
allatiivi jaollisuudelle jaollisuuksille
muut sijamuodot
essiivi jaollisuutena jaollisuuksina
translatiivi jaollisuudeksi jaollisuuksiksi
abessiivi jaollisuudetta jaollisuuksitta
instruktiivi jaollisuuksin
komitatiivi jaollisuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo jaollisuude-
vahva vartalo jaollisuute-
konsonantti-
vartalo
jaollisuut-

Etymologia[muokkaa]

sanan jaollinen vartalosta jaollis- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]