jaollinen
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
jaollinen (38) (ei vertailuasteita)
- (matematiikka) sellainen, joka voidaan jakaa, kun jakajana on nollasta ja jaettavasta eroava yhtä (1) suurempi tai pienempi kokonaisluku.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈjɑolˌlinen/
- tavutus: ja‧ol‧li‧nen
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | jaollinen | jaolliset |
| genetiivi | jaollisen | jaollisten jaollisien |
| partitiivi | jaollista | jaollisia |
| akkusatiivi | jaollinen; jaollisen | jaolliset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | jaollisessa | jaollisissa |
| elatiivi | jaollisesta | jaollisista |
| illatiivi | jaolliseen | jaollisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | jaollisella | jaollisilla |
| ablatiivi | jaolliselta | jaollisilta |
| allatiivi | jaolliselle | jaollisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | jaollisena | jaollisina |
| translatiivi | jaolliseksi | jaollisiksi |
| abessiivi | jaollisetta | jaollisitta |
| instruktiivi | – | jaollisin |
| komitatiivi | – | jaollisine |
Etymologia[muokkaa]
johdos substantiivista jako (jao- + -llinen)
Käännökset[muokkaa]
1. matematiikka: sellainen, joka voidaan jakaa, kun jakajana on nollasta ja jaettavasta eroava yhtä (1) suurempi tai pienempi kokonaisluku
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- jaollinen Kielitoimiston sanakirjassa