hyypiö
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
hyypiö (3)
- omituinen, muissa kiusaantuneisuutta aiheuttava henkilö
- (murteellinen) huuhkaja
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈhyːpiø/
- tavutus: hyy‧pi‧ö
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hyypiö | hyypiöt |
| genetiivi | hyypiön | hyypiöiden hyypiöitten |
| partitiivi | hyypiötä | hyypiöitä |
| akkusatiivi | hyypiö; hyypiön |
hyypiöt |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hyypiössä | hyypiöissä |
| elatiivi | hyypiöstä | hyypiöistä |
| illatiivi | hyypiöön | hyypiöihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hyypiöllä | hyypiöillä |
| ablatiivi | hyypiöltä | hyypiöiltä |
| allatiivi | hyypiölle | hyypiöille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hyypiönä | hyypiöinä |
| translatiivi | hyypiöksi | hyypiöiksi |
| abessiivi | hyypiöttä | hyypiöittä |
| instruktiivi | – | hyypiöin |
| komitatiivi | – | hyypiöine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hyypiö- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
1. omituinen, muissa kiusaantuneisuutta aiheuttava henkilö
|