hirnuminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
hirnuminen (38)
- hevosen yleisestä ääntelemisestä käytetty nimitys
- Tamma päästi pitkän hirnunnan.
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hirnuminen | hirnumiset |
| genetiivi | hirnumisen | hirnumisten hirnumisien |
| partitiivi | hirnumista | hirnumisia |
| akkusatiivi | hirnuminen; hirnumisen |
hirnumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hirnumisessa | hirnumisissa |
| elatiivi | hirnumisesta | hirnumisista |
| illatiivi | hirnumiseen | hirnumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hirnumisella | hirnumisilla |
| ablatiivi | hirnumiselta | hirnumisilta |
| allatiivi | hirnumiselle | hirnumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hirnumisena (hirnumisna) |
hirnumisina |
| translatiivi | hirnumiseksi | hirnumisiksi |
| abessiivi | hirnumisetta | hirnumisitta |
| instruktiivi | – | hirnumisin |
| komitatiivi | – | hirnumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hirnumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
hirnumis- | |
Etymologia[muokkaa]
- hirnua-verbistä muodostettu teonnimi
Liittyvät sanat[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
hirnuminen
- (taivutusmuoto) IV-infinitiivi verbistä hirnua