hienostuneisuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

hienostuneisuus (40)

  1. se, että on hienostunut; eleganssi

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hienostuneisuus hienostuneisuudet
genetiivi hienostuneisuuden hienostuneisuuksien
partitiivi hienostuneisuutta hienostuneisuuksia
akkusatiivi hienostuneisuus;
hienostuneisuuden
hienostuneisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi hienostuneisuudessa hienostuneisuuksissa
elatiivi hienostuneisuudesta hienostuneisuuksista
illatiivi hienostuneisuuteen hienostuneisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi hienostuneisuudella hienostuneisuuksilla
ablatiivi hienostuneisuudelta hienostuneisuuksilta
allatiivi hienostuneisuudelle hienostuneisuuksille
muut sijamuodot
essiivi hienostuneisuutena hienostuneisuuksina
translatiivi hienostuneisuudeksi hienostuneisuuksiksi
abessiivi hienostuneisuudetta hienostuneisuuksitta
instruktiivi hienostuneisuuksin
komitatiivi hienostuneisuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo hienostuneisuude-
vahva vartalo hienostuneisuute-
konsonantti-
vartalo
hienostuneisuut-

Käännökset[muokkaa]