hienostunut
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
hienostunut (47) (komparatiivi hienostuneempi, superlatiivi hienostunein) (taivutus [luo])
- hieno, kehittynyt, kultivoitunut; elegantti, hyvää makua ilmentävä
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈhie̯nosˌt̪unut̪/
- tavutus: hie‧nos‧tu‧nut
Käännökset[muokkaa]
1. hieno, kehittynyt, kultivoitunut; elegantti, hyvää makua ilmentävä
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- adverbit: hienostuneesti
- substantiivit: hienostuneisuus
Vastakohdat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- hienostunut Kielitoimiston sanakirjassa