helma

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

helma (9)[1]

  1. paidan, hameen tms. vaatekappaleen tai muun alaosa, myös kuvaannollinen
    Lapset roikkuivat äitinsä helmoissa.
    Pitkätakki on tavallisesti helmastaan halki.
    Auton helmat olivat lommoilla.
    Poika pakeni ja kätkeytyi metsän helmaan, jossa hän tunsi olonsa turvalliseksi.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi helma helmat
genetiivi helman helmojen
(helmain)
partitiivi helmaa helmoja
akkusatiivi helma; helman helmat
Sisäpaikallissijat
inessiivi helmassa helmoissa
elatiivi helmasta helmoista
illatiivi helmaan helmoihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi helmalla helmoilla
ablatiivi helmalta helmoilta
allatiivi helmalle helmoille
Muut
essiivi helmana helmoina
translatiivi helmaksi helmoiksi
abessiivi helmatta helmoitta
instruktiivi helmoin
komitatiivi helmoine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9