helmi

Katso myös: Helmi

Suomi

Aitoja helmiä nauhassa

Substantiivi

helmi (7)

1. simpukoiden erittämistä kalsiumkarbonaatista ja sarveisaineesta koostuva jonkin ulkoisen ärsykkeen aiheuttaman häiriötilan vaikutuksesta muodostunut kasvannainen, kallisarvoinen korujen, erityisesti helminauhojen raaka-aine

   Saaren asukkaat elättivät itsensä helmenkalastuksella.

2. varsinaisen helmen kaltainen, lasista tai muusta aineesta valmistettu esine, helmen jäljitelmä

   Lasihelmet kiilsivät hänen tullessaan paikalle.

3. (kuvaannollisesti) erityisen kallisarvoisesta tai ihastuttavasta henkilöstä tai asiasta, kallisarvoinen yksilö.

   Tässä runokokoelmassa on monia helmiä.

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	helmi	helmet
genetiivi	helmen	helmien
partitiivi	helmeä	helmiä
akkusatiivi	helmi; helmen	helmet
Sisäpaikallissijat
inessiivi	helmessä	helmissä
elatiivi	helmestä	helmistä
illatiivi	helmeen	helmiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi	helmellä	helmillä
ablatiivi	helmeltä	helmiltä
allatiivi	helmelle	helmille
Muut
essiivi	helmenä	helminä
translatiivi	helmeksi	helmiksi
abessiivi	helmettä	helmittä
instruktiivi	–	helmin
komitatiivi	–	helmine- + omistusliite

Etymologia

Tällä sanalla ei valitettavasti vielä ole etymologiaa, mutta voit halutessasi lisätä sen.

Käännökset

1. kasvannainen

englanti: pearl espanja: perla georgia: მარგალიტი interlingua: perla latina: margarita, unio puola: perła f.

ranska: perle ruotsi: pärla saksa: Perle unkari: gyöngy venäjä: жемчужина viro: pärl

2. helmikopio

englanti: bead

venäjä: бисер

3. kallisarvoinen yksilö

englanti: jewel, gem

ruotsi: smycke

Liittyvät sanat

• helmeillä
• helminauha, helmiäinen, musta helmi
• helmimäinen

Inarinsaame

Substantiivi

helmi

1. helma