heitukka
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- nuoruutensa tähden vielä hieman ymmärtämätön tyttö
- tytön heitukka
- naikkonen, moraaliltaan tai tavoitteiltaan kevyehkö nainen
- (historia) haidukki, heidukki eli unkarilainen tai balkanilainen turkkilaisvaltaa vastaan sotinut sissi (unk. hajdú)
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | heitukka | heitukat |
| genetiivi | heitukan | heitukoiden heitukoitten heitukkojen (heitukkain) |
| partitiivi | heitukkaa | heitukoita heitukkoja |
| akkusatiivi | heitukka; heitukan |
heitukat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | heitukassa | heitukoissa |
| elatiivi | heitukasta | heitukoista |
| illatiivi | heitukkaan | heitukkoihin heitukoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | heitukalla | heitukoilla |
| ablatiivi | heitukalta | heitukoilta |
| allatiivi | heitukalle | heitukoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | heitukkana | heitukkoina heitukoina |
| translatiivi | heitukaksi | heitukoiksi |
| abessiivi | heitukatta | heitukoitta |
| instruktiivi | – | heitukoin |
| komitatiivi | – | heitukoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | heituka- | |
| vahva vartalo | heitukka- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
- unkarin sanasta hajdú ’rosvo’, mon. hajdúk) < turkin sanasta haydut (’rosvo’). Sanan feminiinistyminen on tapahtunut suomessa. Vielä 1900-luvun alussa sanalla tarkoitettiin yleensä miestä merkityksissä ’kätyri’, ’henkivartija’.[1]
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Klaus Karttunen: Orientin etymologinen sanakirja. Helsinki: Gaudeamus, 2013. ISBN 978-952-495-306-1.