heijastin

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Heijastin Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

polkupyörän heijastin

Substantiivi[muokkaa]

heijastin (33)[1]

  1. valoa tai säteilyä heijastava pinta tai rakennelma
    Reaktorisydäntä ympäröi ns. raskas heijastin.
  2. liikutettava heijastava pinta tai levy, jota käytetään valokuvauksessa heijastamaan valoa kohteeseen
  3. jalankulkijan pitämä heijastava esine, joka heijastaa ajovalojen valoa ja parantaa näkyvyyttä etenkin pimeällä; myös moottorittomissa ajoneuvoissa tai perävaunuissa käytettävä valoa heijastava laite

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhei̯jɑst̪in/
  • tavutus: hei‧jas‧tin

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi heijastin heijastimet
genetiivi heijastimen heijastimien
heijastinten
partitiivi heijastinta heijastimia
akkusatiivi heijastin;
heijastimen
heijastimet
sisäpaikallissijat
inessiivi heijastimessa heijastimissa
elatiivi heijastimesta heijastimista
illatiivi heijastimeen heijastimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi heijastimella heijastimilla
ablatiivi heijastimelta heijastimilta
allatiivi heijastimelle heijastimille
muut sijamuodot
essiivi heijastimena
(heijastinna)
heijastimina
translatiivi heijastimeksi heijastimiksi
abessiivi heijastimetta heijastimitta
instruktiivi heijastimin
komitatiivi heijastimine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo heijastime-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
heijastin-

Etymologia[muokkaa]

verbistä heijastaa

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

heijastinkalvo, heijastinliivi, heijastinnauha, heijastintarra, takaheijastin, tutkaheijastin

Aiheesta muualla[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

heijastin

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä heijastaa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 33