pimeä

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

pimeä (15) (komparatiivi pimeämpi, superlatiivi pimein) (taivutus[luo])

  1. jossa on vähän tai ei yhtään valoa
    Yö oli hyvin pimeä.
  2. (kuvaannollisesti) paha, synkkä
    Hänen pimeä puolensa tuli esiin.
  3. (kuvaannollisesti) sivistymätön, tiedon puutteesta kärsivä
    pimeä keskiaika
  4. (puhekieltä) hullu, mielenvikainen, omituinen
    Se äijä on ihan pimeä!
  5. (puhekieltä) laiton; ei lupaa ja/tai veroja maksamatta
    pimeä taksi
    Autosta myytiin pimeää viinaa.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpimeæ/
  • tavutus: pi‧me‧ä

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Vastakohdat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

iltapimeä, pilkkopimeä, pimeänpelko, pimeänäkö, puolipimeä, sysipimeä, syyspimeä, säkkipimeä, yöpimeä

Substantiivi[muokkaa]

pimeä (15)

  1. auringonvaloton olotila kahden hämärän välillä

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pimeä pimeät
genetiivi pimeän pimeiden
pimeitten
(pimeäin)
partitiivi pimeää
pimeätä
pimeitä
akkusatiivi pimeä;
pimeän
pimeät
sisäpaikallissijat
inessiivi pimeässä pimeissä
elatiivi pimeästä pimeistä
illatiivi pimeään pimeisiin
pimeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pimeällä pimeillä
ablatiivi pimeältä pimeiltä
allatiivi pimeälle pimeille
muut sijamuodot
essiivi pimeänä pimeinä
translatiivi pimeäksi pimeiksi
abessiivi pimeättä pimeittä
instruktiivi pimein
komitatiivi pimeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo pimeä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

  • adjektiivin käyttö substantiivina

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • pimeä Kielitoimiston sanakirjassa