haltija

Suomi

Substantiivi

haltija

1. (oikeustiede) henkilö, jolla on hallintaoikeus tai tosiasiallinen hallinta kiinteään tai irtaimeen omaisuuteen, joka ei ole välttämättä omistaja

   Jos autolla on rekisterissä sekä omistaja että haltija, haltija on verovelvollinen.

2. haltia, luonnossa tai kodin piirissä vaikuttava uskomusolento

Käännökset

1. oikeustiede

englanti: possessor espanja: titular

ranska: titulaire

2. uskomusolento

englanti: gnome, (fantasiakirjallisuudessa) elf

ranska: elf