haihtuminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
haihtuminen
- ilmiö, jossa neste, usein vesi, muuttuu kaasuksi ja siirtyy ympäristöön
- Haihtumisen ansiosta pyykinarulle ripustetut vaatteet kuivuvat, myös talvipakkasella.
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | haihtuminen | haihtumiset |
genetiivi | haihtumisen | haihtumisten haihtumisien |
partitiivi | haihtumista | haihtumisia |
akkusatiivi | haihtuminen; haihtumisen |
haihtumiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | haihtumisessa | haihtumisissa |
elatiivi | haihtumisesta | haihtumisista |
illatiivi | haihtumiseen | haihtumisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | haihtumisella | haihtumisilla |
ablatiivi | haihtumiselta | haihtumisilta |
allatiivi | haihtumiselle | haihtumisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | haihtumisena (haihtumisna) |
haihtumisina |
translatiivi | haihtumiseksi | haihtumisiksi |
abessiivi | haihtumisetta | haihtumisitta |
instruktiivi | – | haihtumisin |
komitatiivi | – | haihtumisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | haihtumise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
haihtumis- |
Käännökset[muokkaa]
1. haihtuminen, nesteen muuttuminen kaasuksi ja hajaantuminen
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- haihtuminen Tieteen termipankissa