hälytys

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

hälytys (39)[1]

  1. väestölle annattava varoitus uhkaavasta vaarasta
  2. (sot.) joukoille annettava varoitus ja käsky toimia ennalta käsketysti

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi hälytys hälytykset
genetiivi hälytyksen hälytysten
hälytyksien
partitiivi hälytystä hälytyksiä
akkusatiivi hälytys; hälytyksen hälytykset
Sisäpaikallissijat
inessiivi hälytyksessä hälytyksissä
elatiivi hälytyksestä hälytyksistä
illatiivi hälytykseen hälytyksiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi hälytyksellä hälytyksillä
ablatiivi hälytykseltä hälytyksiltä
allatiivi hälytykselle hälytyksille
Muut
essiivi hälytyksenä hälytyksinä
translatiivi hälytykseksi hälytyksiksi
abessiivi hälytyksettä hälytyksittä
instruktiivi hälytyksin
komitatiivi hälytyksine-
+ omistusliite

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39