vaara
Wikisanakirja
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Suomi
[muokkaa] Substantiivi
vaara (9)
- usein yllättävään tai poikkeukselliseen tilanteeseen liittyvät olosuhteet, joissa on ilmeinen onnettomuuden, vahingon tai sairauden saamisen tms. uhka tai kohonnut riski.
- Vaara vaanii liikenteessä.
- olla ~ssa
- (maantiede) tavallisesti loivarinteinen pitkänomainen suhteelliselta korkeudeltaan yleensä 50 metriä ylittävä kohouma varsinkin Fennoskandian maaperässä. Luonnonvaraisen vaaran korkeinkin kohta on puiden peitossa.
[muokkaa] Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| nominatiivi | vaara | vaarat |
| genetiivi | vaaran | vaarojen (vaarain) |
| partitiivi | vaaraa | vaaroja |
| akkusatiivi | vaara; vaaran | vaarat |
| Sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vaarassa | vaaroissa |
| elatiivi | vaarasta | vaaroista |
| illatiivi | vaaraan | vaaroihin |
| Ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vaaralla | vaaroilla |
| ablatiivi | vaaralta | vaaroilta |
| allatiivi | vaaralle | vaaroille |
| Muut | ||
| essiivi | vaarana | vaaroina |
| translatiivi | vaaraksi | vaaroiksi |
| abessiivi | vaaratta | vaaroitta |
| instruktiivi | – | vaaroin |
| komitatiivi | – | vaaroine- + omistusliite |
[muokkaa] Käännökset
maantiede
