vaara

Katso myös: Vaara

Suomi

Substantiivi

vaara (9)

1. usein yllättävään tai poikkeukselliseen tilanteeseen liittyvät olosuhteet, joissa on ilmeinen onnettomuuden, vahingon tai sairauden saamisen tms. uhka tai kohonnut riski.

   Vaara vaanii liikenteessä.

   olla vaarassa

2. (maantiede) tavallisesti loivarinteinen pitkänomainen suhteelliselta korkeudeltaan yleensä 50 metriä ylittävä kohouma varsinkin Fennoskandian maaperässä. Luonnonvaraisen vaaran korkeinkin kohta on puiden peitossa.

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	vaara	vaarat
genetiivi	vaaran	vaarojen (vaarain)
partitiivi	vaaraa	vaaroja
akkusatiivi	vaara; vaaran	vaarat
Sisäpaikallissijat
inessiivi	vaarassa	vaaroissa
elatiivi	vaarasta	vaaroista
illatiivi	vaaraan	vaaroihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi	vaaralla	vaaroilla
ablatiivi	vaaralta	vaaroilta
allatiivi	vaaralle	vaaroille
Muut
essiivi	vaarana	vaaroina
translatiivi	vaaraksi	vaaroiksi
abessiivi	vaaratta	vaaroitta
instruktiivi	–	vaaroin
komitatiivi	–	vaaroine- + omistusliite

Käännökset

bulgaria: опасност f. englanti: danger, risk, peril esperanto: danĝero hollanti: gevaar n. ido: danjero italia: rischio, pericolo koltansaame: vaarr puola: niebezpieczeństwo n.

romania: pericol n. ruotsi: fara, risk saksa: Gefahr f. tanska: fare tšekki: ohrožení, nebezpečí unkari: veszély venäjä: опасность, угроза, риск viro: oht

maantiede

Liittyvät sanat

• (maantiede) tunturi, kukkula, vaaramaisema

Yhdyssanat

• tartuntavaara

Johdokset

• vaarallinen, vaaraton