vaara

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Vaara ja väärä

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

vaara (9)

  1. usein yllättävään tai poikkeukselliseen tilanteeseen liittyvät olosuhteet, joissa on ilmeinen onnettomuuden, vahingon tai sairauden saamisen tms. uhka tai kohonnut riski.
    Vaara vaanii liikenteessä.
    olla vaarassa
  2. (maantiede) tavallisesti loivarinteinen pitkänomainen suhteelliselta korkeudeltaan yleensä 50 metriä ylittävä kohouma varsinkin Fennoskandian maaperässä. Luonnonvaraisen vaaran korkeinkin kohta on puiden peitossa.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋɑːrɑ/

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi vaara vaarat
genetiivi vaaran vaarojen
(vaarain)
partitiivi vaaraa vaaroja
akkusatiivi vaara; vaaran vaarat
Sisäpaikallissijat
inessiivi vaarassa vaaroissa
elatiivi vaarasta vaaroista
illatiivi vaaraan vaaroihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi vaaralla vaaroilla
ablatiivi vaaralta vaaroilta
allatiivi vaaralle vaaroille
Muut
essiivi vaarana vaaroina
translatiivi vaaraksi vaaroiksi
abessiivi vaaratta vaaroitta
instruktiivi vaaroin
komitatiivi vaaroine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]