geokemia
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
geokemia (12)
- tiede, joka tutkii alkuaineiden ja atomilajien runsaussuhteita ja niiden esiintymistä maapallon keokemiallisissa kehissä sekä kivilajeissa ja mineraaleissa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | geokemia | geokemiat |
| genetiivi | geokemian | geokemioiden geokemioitten (geokemiain) |
| partitiivi | geokemiaa | geokemioita |
| akkusatiivi | geokemia; geokemian |
geokemiat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | geokemiassa | geokemioissa |
| elatiivi | geokemiasta | geokemioista |
| illatiivi | geokemiaan | geokemioihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | geokemialla | geokemioilla |
| ablatiivi | geokemialta | geokemioilta |
| allatiivi | geokemialle | geokemioille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | geokemiana | geokemioina |
| translatiivi | geokemiaksi | geokemioiksi |
| abessiivi | geokemiatta | geokemioitta |
| instruktiivi | – | geokemioin |
| komitatiivi | – | geokemioine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | geokemia- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
1. tiede, joka tutkii maapallon kemiaa
|