kemia
Wikisanakirja
Sisällysluettelo |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kemia (12)
- tieteenala, joka tutkii aineiden ominaisuuksia ja koostumuksia sekä niiden valmistusta ja muuttamista
- yksi yläkoulun ja lukion oppiaineista
- (kuvaannollisesti) henkilökemia
- Katsojia miellytti erityisesti Fernándezin ja hänen juontajaparinsa Carlos Herreran luonnollinen esiintyminen ja keskinäinen kemia.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: [ˈke̞miɑ]
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| nominatiivi | kemia | kemiat |
| genetiivi | kemian | kemioiden kemioitten (kemiain) |
| partitiivi | kemiaa | kemioita |
| akkusatiivi | kemia; kemian | kemiat |
| Sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kemiassa | kemioissa |
| elatiivi | kemiasta | kemioista |
| illatiivi | kemiaan | kemioihin |
| Ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kemialla | kemioilla |
| ablatiivi | kemialta | kemioilta |
| allatiivi | kemialle | kemioille |
| Muut | ||
| essiivi | kemiana | kemioina |
| translatiivi | kemiaksi | kemioiksi |
| abessiivi | kemiatta | kemioitta |
| instruktiivi | – | kemioin |
| komitatiivi | – | kemioine- + omistusliite |
