gamma

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

gamma (9)[1]

  1. kreikan kielen kirjaimiston 3. kirjain: Γ, γ
  2. (slangia) gammahydroksivoihappo, GHB

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈgɑmːɑ/
  • tavutus: gam‧ma

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi gamma gammat
genetiivi gamman gammojen
(gammain)
partitiivi gammaa gammoja
akkusatiivi gamma;
gamman
gammat
sisäpaikallissijat
inessiivi gammassa gammoissa
elatiivi gammasta gammoista
illatiivi gammaan gammoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi gammalla gammoilla
ablatiivi gammalta gammoilta
allatiivi gammalle gammoille
muut sijamuodot
essiivi gammana gammoina
translatiivi gammaksi gammoiksi
abessiivi gammatta gammoitta
instruktiivi gammoin
komitatiivi gammoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo gamma-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

gammaglobuliini, gammasäde, gammasäteily, gammayökkönen

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • gamma Kielitoimiston sanakirjassa
  • gamma Tieteen termipankissa

Englanti[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

gamma (monikko gammas)

  1. gamma

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9