lakka

Katso myös: Lakka

Suomi

Substantiivi

lakka (9-A) (monikko lakat)

1. suolla kasvava vadelman sukuinen kasvi ja erityisesti sen hedelmä, muurain
2. pintojen suojaamiseen ja kaunistukseen, pintakäsittelyyn tarkoitettu aine, joka levitetään sivelemällä tai ruiskuttamalla
3. hiusten muotoiluun käytettävä aine, hiuslakka
4. kyyhkyslakka
5. (slangia, huume-) gammabutyrolaktoni, GBL, eräs huumausaine
6. havulaavu, lautalaavu
7. ullakko

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	lakka	lakat
genetiivi	lakan	lakkojen (lakkain)
partitiivi	lakkaa	lakkoja
akkusatiivi	lakka; lakan	lakat
Sisäpaikallissijat
inessiivi	lakassa	lakoissa
elatiivi	lakasta	lakoista
illatiivi	lakkaan	lakkoihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi	lakalla	lakoilla
ablatiivi	lakalta	lakoilta
allatiivi	lakalle	lakoille
Muut
essiivi	lakkana	lakkoina
translatiivi	lakaksi	lakoiksi
abessiivi	lakatta	lakoitta
instruktiivi	–	lakoin
komitatiivi	–	lakkoine- + omistusliite

Käännökset

1. kasvi ja hedelmä

Kts. muurain

2. pinnoite

englanti: varnish, lacquer espanja: laca, barniz m. ranska: vernis m., laque f. romania: lac n.

italia: lacca ruotsi: lack saksa: Lack m. venäjä: лак

3. kyyhkyslakka

Kts. kyyhkyslakka

Liittyvät sanat

• laavu, lakata, haihtuva lakka
• lakkaaja
• lakkaamaton
• lakkaamatta

Yhdyssanat

hiuslakka, kopaalilakka, kynsilakka, kyyhkyslakka, lakkakerros, lakkapuu, oksalakka polttolakka, spriilalla, reaktiolakka, sinettilakka, selluloosalakka, venelakka, öljylakka