fumaroli
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
fumaroli (5)
- kaasuja päästävä maankuoren aukko
- Kun tulivuori alkaa sammua, virtaa sen kraattereista ja raoista vielä jonkun aikaa kaasuja. Vesikaasua purkavat n. s. fumarolit, rikkikaasuja solfattaarit ja hiilihappoa motetit.[1]
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | fumaroli | fumarolit |
| genetiivi | fumarolin | fumarolien (fumarolein) |
| partitiivi | fumarolia | fumaroleja |
| akkusatiivi | fumaroli; fumarolin |
fumarolit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | fumarolissa | fumaroleissa |
| elatiivi | fumarolista | fumaroleista |
| illatiivi | fumaroliin | fumaroleihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | fumarolilla | fumaroleilla |
| ablatiivi | fumarolilta | fumaroleilta |
| allatiivi | fumarolille | fumaroleille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | fumarolina | fumaroleina |
| translatiivi | fumaroliksi | fumaroleiksi |
| abessiivi | fumarolitta | fumaroleitta |
| instruktiivi | – | fumarolein |
| komitatiivi | – | fumaroleine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | fumaroli- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Hänninen, Kaarlo & Kivirikko, K. E. Yleismaantiede. Kuopio. 1920: s. 54