aukko

Suomi

Substantiivi

aukko (1-A)

1. reikä, läpi, avauma
2. abstraktissa merkityksessä heikko kohta, tai kohta josta puuttuu jotain

   tietoturva-aukko, muistiaukko, aukko puolustuslinjassa

3. heikko kohta puolustuslinjassa tms.
4. anatomiassa jokin ruumiin aukoista, tässä merkityksessä sana reikä on alatyylinen
5. optisen laitteen asetus, jolla säädetään kuvan muodostukseen saatavan valon määrää, himmentimen säätelemän reiän koko; radiotekniikassa antennin kyky absorboida sähkömagneettista säteilyä, apertuuri

   Tämä kuva on otettu aukolla 8.

6. (fysiikka) puolijohdefysiikassa kohta josta puuttuu elektroni, sähkövirtaa puolijohteessa kuljettava virtuaalihiukkanen
7. (shakki) Tärkeää ruutua, jota ei nyt eikä myöskään tulevaisuudessa voi suojata eli vartioida omalla sotilaalla, sanotaan aukoksi.

Käännökset

englanti: hole espanja: agujero, aperturo puola: dziura f. ranska: trou m. ruotsi: hål

ido: aperturo saksa: Loch n., Lücke f., Mund m. tšekki: díra, otvor venäjä: дыра

fysiikka

venäjä: дырка

shakki

englanti: hole

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	aukko	aukot
genetiivi	aukon	aukkojen (aukkoin)
partitiivi	aukkoa	aukkoja
akkusatiivi	aukko; aukon	aukot
Sisäpaikallissijat
inessiivi	aukossa	aukoissa
elatiivi	aukosta	aukoista
illatiivi	aukkoon	aukkoihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi	aukolla	aukoilla
ablatiivi	aukolta	aukoilta
allatiivi	aukolle	aukoille
Muut
essiivi	aukkona	aukkoina
translatiivi	aukoksi	aukoiksi
abessiivi	aukotta	aukoitta
instruktiivi	–	aukoin
komitatiivi	–	aukkoine- + omistusliite

Liittyvät sanat

• suuaukko, kaula-aukko, ruumiinaukko, musta aukko
• elektroni, puolijohde
• vartioida, suojata, ruutu, sotilas