esineoikeus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
esineoikeus (40) (ei monikkoa)
- (oikeustiede) irtaimia ja kiinteitä esineitä koskevien varallisuussuhteiden sääntelyä koskeva oikeustieteen haara
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | esineoikeus | – |
| genetiivi | esineoikeuden | – |
| partitiivi | esineoikeutta | – |
| akkusatiivi | esineoikeus; esineoikeuden |
– |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | esineoikeudessa | – |
| elatiivi | esineoikeudesta | – |
| illatiivi | esineoikeuteen | – |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | esineoikeudella | – |
| ablatiivi | esineoikeudelta | – |
| allatiivi | esineoikeudelle | – |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | esineoikeutena | – |
| translatiivi | esineoikeudeksi | – |
| abessiivi | esineoikeudetta | – |
| instruktiivi | – | – |
| komitatiivi | – | esineoikeuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | esineoikeude- | |
| vahva vartalo | esineoikeute- | |
| konsonantti- vartalo |
esineoikeut- | |
Etymologia[muokkaa]
yhdyssana sanoista esine ja oikeus
Käännökset[muokkaa]
1. irtaimia ja kiinteitä esineitä koskevien varallisuussuhteiden sääntelyä koskeva oikeustieteen haara
|
|