erikoisuus

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

erikoisuus (40)

  1. se, että on erikoinen
  2. se, mikä tekee jostakin erikoisen tai erityisen; erikoislaatuisuus
  3. erikoinen esine, ruoka tms.
    Tämä ruoka on nigerialainen erikoisuus.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi erikoisuus erikoisuudet
genetiivi erikoisuuden erikoisuuksien
partitiivi erikoisuutta erikoisuuksia
akkusatiivi erikoisuus; erikoisuuden erikoisuudet
Sisäpaikallissijat
inessiivi erikoisuudessa erikoisuuksissa
elatiivi erikoisuudesta erikoisuuksista
illatiivi erikoisuuteen erikoisuuksiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi erikoisuudella erikoisuuksilla
ablatiivi erikoisuudelta erikoisuuksilta
allatiivi erikoisuudelle erikoisuuksille
Muut
essiivi erikoisuutena erikoisuuksina
translatiivi erikoisuudeksi erikoisuuksiksi
abessiivi erikoisuudetta erikoisuuksitta
instruktiivi erikoisuuksin
komitatiivi erikoisuuksine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

sanan erikoinen vartalosta erikois- ja takaliitteestä -uus

Käännökset[muokkaa]