epäily

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

epäily (2)[1]

  1. vailla varmuutta aktiivisesti toimiva kiistanalaistaminen tai kysteenalaistaminen
    Epäily jäytää mieltäni ja kyseenalaistaa tuloksen.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi epäily epäilyt
genetiivi epäilyn epäilyjen
epäilyiden
epäilyitten
(epäilyin)
partitiivi epäilyä epäilyitä
epäilyjä
akkusatiivi epäily; epäilyn epäilyt
Sisäpaikallissijat
inessiivi epäilyssä epäilyissä
elatiivi epäilystä epäilyistä
illatiivi epäilyyn epäilyihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi epäilyllä epäilyillä
ablatiivi epäilyltä epäilyiltä
allatiivi epäilylle epäilyille
Muut
essiivi epäilynä epäilyinä
translatiivi epäilyksi epäilyiksi
abessiivi epäilyttä epäilyittä
instruktiivi epäilyin
komitatiivi epäilyine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 2