duuri
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
duuri (5)
- eräitä diatonisia musiikillisia asteikkoja, joiden seitsemän sävelen välit ovat kokosävelaskelina perussävelestä alkaen seuraavat: 1-1-½-1-1-1-½, esim. C-D-E-F-G-A-H
- F-duuri, As-duuri, duurisävellaji
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈduːri/, [ˈduːri]
- tavutus: duu‧ri
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | duuri | duurit |
| genetiivi | duurin | duurien (duurein) |
| partitiivi | duuria | duureja |
| akkusatiivi | duuri; duurin |
duurit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | duurissa | duureissa |
| elatiivi | duurista | duureista |
| illatiivi | duuriin | duureihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | duurilla | duureilla |
| ablatiivi | duurilta | duureilta |
| allatiivi | duurille | duureille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | duurina | duureina |
| translatiivi | duuriksi | duureiksi |
| abessiivi | duuritta | duureitta |
| instruktiivi | – | duurein |
| komitatiivi | – | duureine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | duuri- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
Latinan dūrus ’kova’. Dūrum oli yksi kolmesta keskiaikaisesta heksakordista, jotka olivat ”luonnollinen”, ”kova” ja ”pehmeä” (molle).[1]
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
A-duuri, As-duuri, B-duuri, C-duuri, Ces-duuri, Cis-duuri, D-duuri, Des-duuri, duuriasteikko, duurisointu, E-duuri, Es-duuri, F-duuri, Fis-duuri, G-duuri, Ges-duuri, H-duuri
Vieruskäsitteet[muokkaa]
Yläkäsitteet[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- duuri Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Blood, Brian. music theory online : staffs, clefs & pitch notation. Luettu 10.11.2012