molli

Suomi

Substantiivi

molli (5)

1. eräitä musiikillisia diatonisia asteikkoja, joiden seitsemän sävelen välit ovat kokosävelaskelina perussävelestä alkaen seuraavat: 1-½-1-1-½-1-1, esim. C-D-E♭-F-G-A♭-B♭

   A-molli, mollisointu

Etymologia

Latinan mollus ’pehmeä’. Molle oli yksi kolmesta keskiaikaisesta heksakordista, jotka olivat ”luonnollinen”, ”kova” (durum) ja ”pehmeä”.

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	molli	mollit
genetiivi	mollin	mollien (mollein)
partitiivi	mollia	molleja
akkusatiivi	molli; mollin	mollit
Sisäpaikallissijat
inessiivi	mollissa	molleissa
elatiivi	mollista	molleista
illatiivi	molliin	molleihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi	mollilla	molleilla
ablatiivi	mollilta	molleilta
allatiivi	mollille	molleille
Muut
essiivi	mollina	molleina
translatiivi	molliksi	molleiksi
abessiivi	mollitta	molleitta
instruktiivi	–	mollein
komitatiivi	–	molleine- + omistusliite

Käännökset

englanti: minor espanja: menor italia: minore

ranska: mineur ruotsi: moll saksa: Moll m.

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• molliasteikko, mollisointu, as-molli, es-molli, b-molli, f-molli, c-molli, g-molli, d-molli, a-molli, e-molli, h-molli, fis-molli, cis-molli, gis-molli, dis-molli, ais-molli

Vieruskäsitteet

• duuri

Yhdyssanat

• duuriasteikko, duurisointu