arvoitus

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

arvoitus (39)[1]

  1. kysymys tai tarina, jonka vastausta arvoituksen kuulija ei tiedä
    Turun varhaisvaiheet ovat vielä arvoitus.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi arvoitus arvoitukset
genetiivi arvoituksen arvoitusten
arvoituksien
partitiivi arvoitusta arvoituksia
akkusatiivi arvoitus; arvoituksen arvoitukset
Sisäpaikallissijat
inessiivi arvoituksessa arvoituksissa
elatiivi arvoituksesta arvoituksista
illatiivi arvoitukseen arvoituksiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi arvoituksella arvoituksilla
ablatiivi arvoitukselta arvoituksilta
allatiivi arvoitukselle arvoituksille
Muut
essiivi arvoituksena arvoituksina
translatiivi arvoitukseksi arvoituksiksi
abessiivi arvoituksetta arvoituksitta
instruktiivi arvoituksin
komitatiivi arvoituksine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39