armo

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: armó ja armò



Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

armo (1)

  1. ansaitsematta saatu suosio, armahdus synneistä

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi armo armot
genetiivi armon armojen
(armoin)
partitiivi armoa armoja
akkusatiivi armo; armon armot
Sisäpaikallissijat
inessiivi armossa armoissa
elatiivi armosta armoista
illatiivi armoon armoihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi armolla armoilla
ablatiivi armolta armoilta
allatiivi armolle armoille
Muut
essiivi armona armoina
translatiivi armoksi armoiksi
abessiivi armotta armoitta
instruktiivi armoin
komitatiivi armoine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Espanja[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

armo

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä armar

Ido[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

armo (yksikön akkusatiivi armon; monikko armi, monikon akkusatiivi armin)

  1. ase, pyssy

Italia[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

armo

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä armare

Latina[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

armō (akt. prees. inf. armāre, ind. perf. y. 1. p. armāvī, part. perf. armātus) (taivutus)

  1. aseistaa