aristus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
aristus (39)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈɑrist̪us/
- tavutus: a‧ris‧tus
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | aristus | aristukset |
genetiivi | aristuksen | aristusten aristuksien |
partitiivi | aristusta | aristuksia |
akkusatiivi | aristus; aristuksen |
aristukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | aristuksessa | aristuksissa |
elatiivi | aristuksesta | aristuksista |
illatiivi | aristukseen | aristuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | aristuksella | aristuksilla |
ablatiivi | aristukselta | aristuksilta |
allatiivi | aristukselle | aristuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | aristuksena | aristuksina |
translatiivi | aristukseksi | aristuksiksi |
abessiivi | aristuksetta | aristuksitta |
instruktiivi | – | aristuksin |
komitatiivi | – | aristuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | aristukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
aristus- |
Anagrammit[muokkaa]
irstaus, rasitus, surista, tussari
Käännökset[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- aristus Kielitoimiston sanakirjassa