aihetodiste
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
aihetodiste (48)
- (oikeustiede) todiste, joka ei liity suoraan tutkittavaan asiaan, mutta antaa kuitenkin vakavan syyn epäillä asian olevan totta
- Esimerkki aihetodisteesta: Leipomosta oli kadonnut leivonnaisia. Kukaan ei ollut nähnyt kenenkään varastavan niitä. Ulkona oli musta koira, jonka suupielissä näytti olevan leivonnaisten valkoista kuorrutetta. On syytä epäillä, että koira olisi voinut syödä leivonnaisia.
- Monissa lainsäädännöissä tuomion langettaminen pelkkien aihetodisteiden nojalla on kielletty.
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | aihetodiste | aihetodisteet |
genetiivi | aihetodisteen | aihetodisteiden aihetodisteitten |
partitiivi | aihetodistetta | aihetodisteita |
akkusatiivi | aihetodiste; aihetodisteen |
aihetodisteet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | aihetodisteessa | aihetodisteissa |
elatiivi | aihetodisteesta | aihetodisteista |
illatiivi | aihetodisteeseen | aihetodisteisiin aihetodisteihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | aihetodisteella | aihetodisteilla |
ablatiivi | aihetodisteelta | aihetodisteilta |
allatiivi | aihetodisteelle | aihetodisteille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | aihetodisteena | aihetodisteina |
translatiivi | aihetodisteeksi | aihetodisteiksi |
abessiivi | aihetodisteetta | aihetodisteitta |
instruktiivi | – | aihetodistein |
komitatiivi | – | aihetodisteine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | aihetodistee- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
aihetodistet- |
Etymologia[muokkaa]
Käännökset[muokkaa]
1. todiste, joka ei liity suoraan tutkittavaan asiaan, mutta antaa kuitenkin vakavan syyn epäillä asian olevan totta
|
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- aihetodiste Kielitoimiston sanakirjassa