selittäjä
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]selittäjä (10)
- se, joka tai mikä selittää
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈselit̪ˌt̪æjæ/
- tavutus: se‧lit‧tä‧jä
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | selittäjä | selittäjät |
| genetiivi | selittäjän | selittäjien (selittäjäin) |
| partitiivi | selittäjää | selittäjiä |
| akkusatiivi | selittäjä; selittäjän |
selittäjät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | selittäjässä | selittäjissä |
| elatiivi | selittäjästä | selittäjistä |
| illatiivi | selittäjään | selittäjiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | selittäjällä | selittäjillä |
| ablatiivi | selittäjältä | selittäjiltä |
| allatiivi | selittäjälle | selittäjille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | selittäjänä | selittäjinä |
| translatiivi | selittäjäksi | selittäjiksi |
| abessiivi | selittäjättä | selittäjittä |
| instruktiivi | – | selittäjin |
| komitatiivi | – | selittäjine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | selittäjä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- selittäjä Kielitoimiston sanakirjassa