rääkyminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
rääkyminen (38)
- teonnimi verbistä rääkyä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rääkyminen | rääkymiset |
| genetiivi | rääkymisen | rääkymisten rääkymisien |
| partitiivi | rääkymistä | rääkymisiä |
| akkusatiivi | rääkyminen; rääkymisen |
rääkymiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rääkymisessä | rääkymisissä |
| elatiivi | rääkymisestä | rääkymisistä |
| illatiivi | rääkymiseen | rääkymisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rääkymisellä | rääkymisillä |
| ablatiivi | rääkymiseltä | rääkymisiltä |
| allatiivi | rääkymiselle | rääkymisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rääkymisenä (rääkymisnä) |
rääkymisinä |
| translatiivi | rääkymiseksi | rääkymisiksi |
| abessiivi | rääkymisettä | rääkymisittä |
| instruktiivi | – | rääkymisin |
| komitatiivi | – | rääkymisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | rääkymise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
rääkymis- | |