räkä
 |
Suomi
[muokkaa].jpg)
Substantiivi
[muokkaa]Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈrækæ/, [ˈræk̟æ]
- tavutus: rä‧kä
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | räkä | räät |
| genetiivi | rään | räkien (räkäin) |
| partitiivi | räkää | räkiä |
| akkusatiivi | räkä; rään |
räät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | räässä | räissä |
| elatiivi | räästä | räistä |
| illatiivi | räkään | räkiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | räällä | räillä |
| ablatiivi | räältä | räiltä |
| allatiivi | räälle | räille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | räkänä | räkinä |
| translatiivi | rääksi | räiksi |
| abessiivi | räättä | räittä |
| instruktiivi | – | räin |
| komitatiivi | – | räkine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | rää- | |
| vahva vartalo | räkä- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Sanaa on arveltu germaaniseksi lainaksi (< kantagermaanin *χrǣkan-, vrt. muinaisnorjan hráki ’sylki’, norjan raake, muinaisruotsin rāki, ruotsin murteellinen råke), mutta se voi olla myös omaperäinen dekriptiivinen sana.[1]
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]räkäkänni, räkämaali, räkänenä, räkänokka, räkäpaperi, räkäränni, räkätauti
Aiheesta muualla
[muokkaa]- räkä Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768.